Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä. Sinä kesänä kaikki tapahtui ensimmäistä kertaa. Otava 2014, sivuja 509

Hyvällä mielellä lukee pojan kasvua mieheksi ja ihmiseksi, ja samalla eläytyy 1970-luvulle. Paljon asioita tapahtuu ensimmäistä kertaa, ja ne kerrotaan raikkaasti ja inhimillisesti. Lukujen otsikot ovat kertovia ja kuvaavat tarinan pieniä, merkityksellisiä yksityiskohtia: Rapujen kesä, Käärmeen kuoria. Kesäsade-sadevesi-vesikello-kellokukka-kukkahame, Jumalanlehmät, Muumivaloa, Joka miehellä viisi akkaa, joka akalla viisi meistä, Pirunnyrkki, Radio saatana, Miten hiiri kun on mies ja Jo yö saapuu helmahan nousevan koin.

Päähenkilö 17-vuotias poika asuu yksin kesätyöpaikan pihamaalla, ottaa vastuuta läheisistään ja tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat hänen omaan elämäänsä. Pojan nimeä ei mainita eikä vahvisteta tärkeää päätöstä lukio-opiskelun jatkumisesta. Ystävä Jukka on tärkeä kirjan alussa, mutta vähitellen Jukan sisaresta Karinasta tulee pojalle läheisempi. Työpaikka on peltifirmassa raavaiden miesten seurassa, ja työtoveri Reijon eli Rekun kanssa asutaan pienessä asuntovaunussa työpaikan pihalla. Rekun kautta poika tutustuu Siljaan, joka on 1970 – lukulaisen tapaan rohkeasti seksuaalinen. Samoin silloin oli suosittua myös DX – kuuntelu, jonka kautta päähenkilö ja Jukka saavat jännitystä elämään ja esitelevät kekseliäästi politiikkaa; suomettumista, Kekkosen valintaa, Vennamoa, Poutiaista, Natoa…

Lukupiiriläisten antamat pisteet pyöristyivät täyteen 4 tähteen. Kirjan mukana ajatukset siirtyivät nuoruusvuosiin. Omat lailliset ja laittomat kokeilut muistuvat mieliin ja ymmärrys itseä kohtaan kasvoi.

Ristiinassa 2.6.2022

Helena Kauppinen

Ann Patchett: Hollantilainen talo, amerikkalainen romaani 2019, suom. Laura Jänisniemi

Kirja kertoo perheestä, jonka varakas isä ostaa upean talon rakastamalleen vaimolle. Vaimo ei talosta pidä, suorastaan kammoaa sitä. Taide seinillä ja antiikki kalustus pelottaa häntä, samoin kuin elämä talossa päivällisineen ja illanviettoineen. Pohjimmiltaan vaimo haluaisi tehdä hyvää köyhille. Äidin tehtävää ja kahta lasta hän ilmeisesti pitää liian vähäpätöisenä hyvän tekemisen kohteeksi. Talon henkilökuntaan kuuluu taitava palveluskunta, joka huolehtii kaikesta.

Sitten äiti poistuu ja ainoastaan isä tietää, että hän on lähtenyt. Ajanoloon isä, jonka ansiotyö on vuokratalojen pitäminen ja vuokralaisista huolehtiminen, tuo taloon äitipuolen ja tämän kaksi tytärtä. Äitipuoli on kylmä ja rakastaa vain taloa. Isä kuolee äkillisesti, mutta on saanut tehtyä testamentin, josta käy ilmi, että lapsille on jätetty koulutus ja sen aikainen ylläpito, mutta muu kaikki jää äitipuolelle. Maeve, esikoistytär sairastuu diabetekseen, joka oli siihen maailman aikaan vielä vakava sairaus. Danny, Maeven veli huolehtii hänestä, kun heidät on karkotettu kodistaan. Danny, joka oli luullut jatkavansa isän ammattia, päättää opiskella lääkäriksi, koska se opiskelu kestää mahdollisimman kauan ja turvaa hänen elämisensä. Lapset ovat jo aikuisia, kun äiti yllättäen ilmestyy paikkakunnalle ja vähitellen myös tyttären elämään. Tytär antaa äidille anteeksi tämän hylkäämisen ja on erittäin onnellinen saadessaan äidin hoivaa. Danny ei ymmärrä äitiään, vaikka saa kuulla, ettei tämän hyväntekeväisyyselämä ollut mennyt suunnitelmien mukaan. 

Lapset ovat koko ajan kaukaa seuranneet äitipuolen ja talon vaiheita, mutta lopputulos yllätti heidätkin. Ajatus rikkaudesta onnen tuojana tuotti jälleen kerran päinvastaisen tuloksen.

Lukupiirimme ei erikoisemmin pitänyt tästä kehutusta ja palkitusta romaanista. Lapsensa hyljännyt äiti ei lämmittänyt piiriläisten mieltä. Loistokkaaksi suunniteltu elämä muuttui tässä romaanissa henkisesti vajaaksi ja toimeentulo onnistui vain älykkäiden ja sitkeiden lasten ansiosta.

Minusta romaani oli kiehtova ja sisarusten keskinäinen rakkaus ja huolenpito toisistaan oli kuvattu niin, että toivoisi sellaista tulevan useamminkin kirjoissa esiin..           

Ristiina 11.5.2022

Seija Miettinen

Arttu Tuominen Verivelka WSOY, sivuja 408 ***

Arttu Tuomisen kirjassa Verivelka on poliisin valittava lain ja lojaalisuuden välillä joutuessaan tutkimaan lapsuuden ystävänsä tekemää henkirikosta. Murha tai tappo alamaailman ryyppyporukassa ei ole harvinaista tutkittavaa, mutta takaumat ja niiden herättämä syyllisyys ottavat uran nousukiidossa olevan komisario Jari Paloviidan kuristusotteeseen.

Ei ole kyse vain verivelasta Antti Mieloselle, jota epäillään murhasta, vaan syyllisyys kehitysvammaisen sisarensa Tiinan hukkumisesta pudottaa Jari Paloviidan mukavasta ja vauraan turvallisesta elämästä pelon ja epävarmuuden syövereihin. Välit vaimonkin kanssa takkuavat ja suhde vaimon varakkaisiin vanhempiin, joista perhe on taloudellisesti riippuvainen, on kaikkea muuta kuin lämmin.

Toinen tutkija Linda Toivonen läträä alkoholin kanssa ja Häräksi kutsuttu Henrik Oksman rakastaa pukeutua naisten vaatteisiin.

Kun kovanaamat kiusasivat ja pahoinpitelivät Jaria hänen ollessaan esiteini-iässä, pelasti Antti useamman kerran ystävänsä. Pahimmasta pahoinpitelystä olisi ilman Anttia voinut seurata kuolema. Puolustan Anttia loppuun asti, päätti Jari, vaikka se voisi olla hänen poliisiuransa loppu.

Kun Antin juoppo isä, joka pahoinpiteli perhettään säännöllisesti, yritti ampua vaimonsa ja tämän jälkeen itsensä, oli Jari tätä todistamassa heittäen miestä kivellä ohimoon, josta seurasi kuolema. Jarin menneisyyden painolasti on melkoinen. Paloviita salasi Antin tutkinta-aineiston uransa menetyksen uhalla. Sen vaati häneltä verivelka.

Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta ahdistavan täynnä synkkiä ongelmia. Minulla olisi pyyntö arvoisille kirjailijoille. Jospa joku välittäisi sen osalle heistä vaikka kirjamessuilla.  Kirjoittakaa joskus elämäänsä tyytyväisistä ihmisistä. Ripaus onneakaan ei olisi haitaksi. Pahimpien mahdollisten uhkien nykymaailmassa sille olisi sosiaalinen tilaus. Kiitos!

Ristiinassa 23.4.2022

Seija Sorvala

Marjut Hjelt, Maarit Leskelä-Kärki & Hilkka Oksama-Valtonen: Helmi Krohnin ihmeellinen elämä. Kulttuurivaikuttajana ja spiritualismin edelläkävijänä. Into 2021, 399 s. ***

Helmi Krohn suomensi ja lyhensi nämä ihastuttavat tarinat Hipsuvarpaasta ja Nököhampaasta. Kun kirjan käänsi, niin ”takakannesta” alkoi toinen tarina. Näiden avulla opin lukemaan 1960-luvulla. Niissä oli vähän tekstiä ja paljon kertovat, herttaiset kuvat, joten ne sopivat hyvin minulle, joka olin hidas lukemaan. Kiitos kansankoulun ensimmäisen luokan opettajalleni Terttu Karhuselle, kun suosittelit näitä kirjoja minulle.

Kun 1990-luvulla muutin Ristiinaan ja pääsin käymään Kallioniemessä, joka on ollut Helmi Krohnin ja Suomen kielen professorin Emil Nestor Setälän kesähuvila, niin kiinnostus Helmi Krohniin heräsi. Niinpä halusin ehdottomasti lukea Helmi Kronin ihmeellisen elämän. Elämä kallioniemen huvilalla on tullut tutuksi myös tytär Salme Setälän kirjoittamasta kirjasta Kallionniemi – Isänmaa, jossa Salme muistelee kesiä Ristiinassa. Hjetin, Leskelä-Kärjen ja Osama-Valtosen kirjoittamassa kirjassa on paljon lainauksia Salme Setälän kirjasta.

Helmi Krohn syntyi 1871. Äitinsä Emma Krohnin Helmi menetti ollessaan kolmivuotias. Isä, tunnettu tutkija-professori, runoilija, lehtimies Julius Krohn hukkui purjehdusmatkalla kesäpaikkansa Kiiskilän kartanon lähivesillä Viipurin maalaiskunnassa vuonna 1888. Helmi Krohnilla oli kaksi veljeä, folkloristi, kielitieteilijä Kaarle Krohn ja musiikkitieteilijä, säveltäjä Ilmari Krohn  ja kaksi nuorempaa sisarpuolta isän uudesta avioliitosta. Sisarpuolista vanhempi oli tunnettu kirjailija Aino Kallas. 

Mennessään naimisiin Helmi Krohn oli 20-vuotias, Emil Nestor Setälä 27. Kymmenessä vuodessa syntyi neljä lasta. Elämäkerran mukaan Helmi Krohn koki suurta yksinäisyyttä, joka heijastui hänen romaaneissaan. Helmi kirjoitti kirjeenvaihdossaan toivoneensa, että joku olisi ”rakkaudella ja hellyydellä kohottanut sitä esirippua, joka itsestään lankeaa hääiltana”. Avioliitto työlleen omistautuneen kielimiehen Setälän kanssa päättyi 1912.

Helmi Krohn oli suomentaja, kirjailija, toimittaja, päätoimittaja Otava-lehdessä ja kirjallisuus- ja teatterikriitikko. Ahkera Helmi suomensi kirjoja englannista, saksasta, ruotsista ja tanskasta. Helmi esiintyi jopa saippuamainoksessa Suomen Kuvalehdessä. Suomentajana aloittanut Krohn ehti elämänsä aikana suomentaa noin 200 teosta mm Oscar Wilden  De Profundis ja Dorian Grayn muotokuva. Toimittajana hän ehti arvostella vuosina 1897–1917 136 teosta ja 60 teatteriesitystä.

Omien lastensa ja lastenlastensa silmissä Helmi Krohn vaikuttaa olleen helposti lähestyttävä ja rakastettu hahmo, Mukka. Lempinimi oli peräisin lapsuudesta: Helmukka-hellittely lyheni Mukka-muotoon. Kun iäkäs Mukka saapui vierailulle Rovaniemelle kirjailija Annikki Setälän eli nuorimman tyttärensä perheeseen, hän ajoitti vierailunsa hilla-aikaan tai lasten syntymään ja ompeli seurustelun ohessa vaatteita ja neuloi sukkia, lapasia ja suuritöisiä villatakkeja ynnä hoiti lapsia.

Tutkijat Hjelt ja Leskelä-Kärki ovat paneutuneet Helmi Krohnin elämään vuosikausia, samoin äidinkielenopettaja ja runoilija Oksama-Valtonen, joka on Krohnin tyttärentyttärentytär. Helmin ihmeellinen elämä avautuu monipuolisesti kirjan myötä. Kirjassa edetään vuosi kerrallaan syntymävuodesta 1871 vuoteen 1963, jolloin kirjallinen ura päättyi. Helmi Krohn kuoli vuonna 1967. Tyylillisesti teksti pysyy yhtenäisenä, kolmesta kirjoittajasta huolimatta.

Helmi Krohn rakennutti perintörahoillaan miehensä Emil Nestor Setälän kanssa kesähuvilan Kallioniemeen Mikkelin Ristiinaan. Hän emännöi sitä vuosina 1893-1912 ja vietti siellä myös talven odottaessaan muuttoa uuteen kotiin – Merilinnaan Helsingissä. Kirjoittamista Helmi Krohn jatkoi vielä 90 vuotta täytettyään. Kirjoittaminen oli vuosikausia myös taloudellinen pakko. Viimeinen teos oli vuonna 1963 ilmestynyt Valon kantajia, Neljäntoista etevän meedion elämänvaiheet.

Spiritualismiharrastus heitti tumman varjon Helmi Krohnin ylle. Spiritualismin uskonnollinen pohja oli tärkeä Helmille, ja hän teki tiukan eron sen ja spiritismin kanssa. Rauha, hyvä tahto ja Kristuksen rakkaudenoppi olivat Helmi Krohnin spiritualistisen ajattelun pääpilarit. Voi ajatella, että kyse oli selviytymisstrategiasta, mutta tämä aktiivinen harrastus ei ilahduttanut lähipiiriä vaan oli kiusallista. Samoin tuntui joistakin lukupiiriläisistä ja Helmi Krohnin ihmeellinen elämän lukeminen jäi kesken.

Kirja sai lukupiiriläisiltä *** tähteä

Ristiinassa 20.4.2022

Helena Kauppinen

.

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät, Ateena kustannus 2020

Lukupiirin maaliskuun toisena kirjana luimme Anna Soudakovan esikoisteoksen ”Mitä männyt näkevät”.  Kirjailija on Pietarissa 1983 syntynyt äidinkielen- ja kieltenopettaja, joka on muuttanut kahdeksan vuotiaana Suomeen.     Kirja alkaa nykyhetkestä suvun isoisän sairaalassa olosta ja päättyy myös nykyaikaan; perhe on paluumuuttajan statuksella päässyt muuttamaan Suomeen.

Kirja kertoo viiden sukupolven tarinaa, jossa kirjan päähenkilö on tarinan alkaessa 1936 viisivuotias Juri, jonka  vanhemmat vangitaan ja lähetetään vankileirille Sandarmohon.  Juri ja hänen isosiskonsa Maria karkotetaan Leningradista Taskentiin. Jurin suomalaiset sukujuuret ja vanhempien karkoitus vaikeuttavat opiskelumahdollisuuksia, mutta lahjakkuus ja sinnikkyys auttavat häntä lopulta myös vaatimaan oikeutta vanhemmilleen ja tunnustamaan  nämä Stalinin terrorin mielivaltaisiksi uhreiksi.  Kirjan teema on tuttu aiemmista kirjoistakin, mutta Soudakovan kerronta on erityisen kiinnostava ja tuo hyvin esiin myös lapsen näkökulman, perheen tärkeyden ja yhteenkuuluvuuden.

Kirjan ajankohtaisuuden tuo esiin myös Jurin ja Tanjan vierailu Sandarmohissa, paikassa, johon saivat tietää myös Jurin vanhempien päätyneen. Vanhemmat saivat myös kunnianpalautuksen neuvostoajan päättyessä. Erityisen ajankohtaiseksi Sandarmohin tapahtumat nousevat juuri nyt, kun Venäjällä on alkanut uusi stalinismin ihailu ja jopa väitteet siitä, että Sandarmohin uhrit olisivatkin suomalaisten teloittamia ja Stalinin vainoja  tutkiva ihmisoikeusjärjestö Memorial on päätetty Venäjän toimesta lakkauttaa.

Kirjan loppuosa avaa silmiä paluumuuttajien näkökulmasta. Suomessa aluksi kaikki on toisin ja ihmeellistä. Asiat, jotka suomalaisille ovat itsestään selvyyksiä, näyttävät paluumuuttajien silmissä ylellisiltä.  Perheen tiivis yhteys helpottaa sopeutumista uuteen elämään Suomen Turussa.

Kirja herätti lukupiirissämme vilkasta keskustelua. Aihe koettiin erityisen ajankohtaiseksi, ovathan Stalinin vainot taas totta Ukrainan yrittäessä puolustaa itsenäisyyttään. Jopa niin ajankohtaiseksi, että kirjan lukeminen tuntui joistakin vaikealta.  Kirjan kieliasu oli hyvä, helppo lukea ja kirjan loppuosassa jopa huumorin pilkahduksiakin näkyi paluumuuttajien elämää seuratessa. Stalinin vainoista kertovia suomalaisten kirjoittamia kirjoja on  muitakin, mutta ”Mitä männyt näkevät” osui aivan erityiseen aikaan, joka teki lukukokemuksesta merkittävän.

Lukupiirin aluksi kuuntelimme Anna Soudakovan haastettelun TV:n ”Aamun kirja” –ohjelmasta, jossa Soudakova kertoi, että aluksi oli tarkoitus vain kirjoittaa muistiin asioita omia lapsia varten, mutta sitten ajatus lähti lentoon, ja muistiinpanot jalostuivat romaaniksi.

Kirjalle annoimme ****

Ristiinassa 19.4.2022

Aija Rasimus

Arvaa mikä on Elämäni kirja oli erilainen lukupiiri-ilta!

Lukupiirissä esiteltiin kirja, jonka koki vaikuttaneen erityisellä tavalla elämäänsä. Jokainen vei suljetulla paperilapulla oman valintansa Nooralle, ja hän esitteli kirjan, kirjailijan ja kertoi lyhyesti juonesta. Sitten kukin vuorollaan yritti arvata kenen elämäni kirja se olisi. Arvaaminen oli vaikeaa, vaikka useat lukupiiriläiset ovat olleet lukupiirissä jo 13 vuotta. Eeva arvasi parhaiten, hän taitaa tuntea meidät parhaiten. Seija S:N ja Aijan kirjoihin tuli eniten arvausosumia.

Aijan Elämäni kirja on Volter Kilven Alatalon salissa. Tämä 900 sivuinen romaani, joka on painettu 1933, kertoo kuudesta tunnista kustavilaisessa talossa. Kirjailija menee sisälle henkilöiden ajatusmaailmaan, joka on välillä hyvin raadollista. Lauseet ovat jopa sivun pituisia, ja klassikkokohtauksessa Härkäniemen isäntä valitsee piippuaan 70 sivun verran. Aija kuunteli kirjan Yle Areenasta kutoessaan raidallista kangasta. Raita unohtui, kun tarina oli niin mielenkiintoinen, ja hän joutui purkamaan ja kutomaan kohdan uudelleen.

L.M.Montgomeryn Anna-sarjan kirjat ovat Anna-Liisan Elämäni kirjoja. Nämä klassikot löytyivät jo lapsuuden kodin kirjahyllystä, sillä isosisko sain niitä joululahjaksi. Kirjasarja alkaa, kun orpo ja köyhä Anna joutuu vahingossa Marilla ja Matthewin kasvatettavaksi luonnonkauniille Prinssi Edvardin saarelle, Kanadassa. Annan elämää seurataan koko elämänkaari – 11-vuotiaasta perheen äidiksi. Kirjassa on paljon elämänviisautta. Anna pohtii esimerkiksi, kuinka kamalaa olisikaan tehdä 40 vuotta työtä, jota pitää vastenmielisenä tai kuinka maailma olisi kiinnostavampi paikka, jos kaikki sanoisivat toisilleen mitä ajattelevat. Ja kuinka erehdyksistä kannattaa ottaa opikseen, mutta ei kantaa mukanaan loputtomiin. Kirjassa keskustellaan myös erilaisista kasvatusmenetelmistä, Anna kun ei halua antaa oppilaiseen fyysistä kurinpalautusta vaan voittaa heidän kunnioituksen puolelleen ystävyydellä.

Eeva valitsi Elämäni kirjakseen Oiva Paloheimon Tirlittanin, jonka hän lainasi lapsena kansakoulun kirjastosta. Hän ihastui siihen, kun se oli jotakin ihan uutta.  Hänen tyttärensä ei pitänyt siitä, mutta pojantyttäret halusivat kuulla luettavan kirjasta aina uudestaan ja uudestaan. Runollinen ja juoneltaan poikkeavan yllätyksellinen lastenkirja julkaistiin vuonna 1953. Kirjailija, runoilija Oiva Paloheimo(1910- 1973) oli toimittajana jonkun vuoden ajan Mikkelin Sanomissa ja Länsi Savo-lehdessä.

Nooran kirja oli Tove Jansson Muumipappa ja meri, joka ilmestyi vuonna 1965. Se kertoo yksinäisyydestä ja ihmisenä kasvamisesta. Kuuntelimme ihastuneena, kun Noora kertoi romanttisista lukuhetkistä. Seurusteluaikana Noora ja hänen nykyinen miehensä lukivat kirjaa ääneen toisilleen perheen rantasaunalla. Tarinassa muumit jättävät Muumilaakson sekä vanhat tutut tavat ja roolit taakseen ja kohtaavat pelkonsa ja rajansa.  Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulevat, kaikkeen ei voi vaikuttaa. Muumipappa ja meri on kirja jota ei voi ahmia, sitä on luettava hitaasti ja ajatuksella. Meren tuoksun ja pärskeet voi haistaa ja tuntea.

Rauni ja Ritva olivat valinneet toisistaan tietämättä Elämäni kirjaksi Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Rauni kertoi meille kirjan tapahtumista. Ne sijoittuvat Yhdysvaltojen sisällissodan, 1861-1865, molemmin puolin pääosin etelävaltioiden alueelle. Päähenkilö Scarlett O’Hara kuuluu maataomistavaan varakkaaseen perheeseen, joka saa elantonsapuuvillan viljelystä. Tapahtumat käynnistyvät sodan kynnyksellä, kun maa on jakautumassa kahtia. Kirjassa sodan kynnyskysymykseksi nostetaan orjuus, johon etelävaltioiden puuvillan tuotanto perustuu. Kaunis ja hemmoteltu, kotiplantaasiaan Taraa yli kaiken rakastava Scarlett on omapäinen ja häikäilemätön, mutta vaikeuksien kohdatessa neuvokas ja lannistumaton. Rhett Butler on komea, tulinen, paljon nähnyt ja kokenut mies. Rauniin teki erityisen vaikutuksen Amerikan Etelävaltioiden värikäs elämä kuohuvine historiankäänteineen.

Onnellinen sattuma oli, että Tuulen viemä –elokuvaan liittyi Ritvan tarina. Hän kertoi matkastaan elokuviin katsomaan romaanin pohjalta tehtyä suurelokuvaa, jonka pääosissa olivat Vivien Leigh ja Clark Gable. Ritva pyöräili kotoaan ystävänsä kanssa Vihkoon ja jatkoi sieltä matkaan linja-autolla Mikkeliin. Romanttisen ja koskettavan elokuvan jälkeen Ritva palasi yksin kotiin. Siitä ystävä meni vielä tansseihin. Ritva ei päässyt, sillä hän ei ollut vielä käynyt rippikoulua. Ritva kertoi miettineensä myös Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä Elämänsä kirjaksi. Waltari onkin lausunut: ”Vaikka ihmisen perusominaisuudet eivät nähtävissä olevien aikojen puitteissa voi muuttua, koska niillä on kymmentuhat-, satatuhat-, kaksisataatuhatta vuotta vanhat periytyvät vaistot pohjanaan, niin ihmisten välisiä suhteita voidaan muuttaa, täytyykin muuttaa, jotta maailma voisi pelastua tuhoutumisesta. Tuo Waltarin lause antaa meille toivoa näin keväällä 2022.

Anna Kareninan ja kreivi Vronskin intohimoinen tarina Anna Karenina, jonka on kirjoittanut Leo Tolstoi, on Seija M:n elämäni kirja. Historiallinen romaani antaa myös kuvan siitä, millaista oli Venäjällä 1800-luvulla. Jokaisella aatelisperheellä oli lukuisia palvelijoita, ja maaseudulla talonpojat toimivat tilanomistajien alaisina. Uskonto oli vahvasti läsnä ihmisten arjessa. Seurapiirit olivat tärkeä osa aateliston elämää, ja maineen säilyttäminen oli tärkeää. Anna Karenina elää ilottomassa avioliitossa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Kareninin kanssa. Kun hän kohtaa elegantin ja miehekkään kaartinupseerin kreivi Vronskin, se merkitsee hänen toimettoman, rauhallisen elämänsä loppua, voittamatonta intohimoa ja huumaavaa onnea. Esiin nousee miesten ja naisten välinen eriarvoisuus; Jos mies jää kiinni uskottomuudesta, mutta hänelle annetaan anteeksi. Anna sen sijaan joutui yleisen häpeän alaiseksi uuden suhteensa takia. Miesten keskuudessa oli myös tavallista haastaa kilpailija kaksintaisteluun aseiden kanssa. Sivistys oli korkeassa arvossa, mutta silti naisten koulutus oli vielä mielipiteitä jakava aihe.

Seija S:n Elämäni kirja on Dostojevski Rikos ja rangaistus, jota pidetään edelleen yhtenä parhaista koskaan kirjoitetuista murhatarinoista. Rikos ja rangaistus sijoittuu Pietariin. Sen päähenkilönä toimii Raskolnikov -niminen nuori ja lahjakas ylioppilas, joka murhaa panttilainaajaeukon ja tämän sisaren. Murhien motiivit ovat moninaiset. Toisaalta Raskolnikov tuntee olevansa valittu ihminen, johon tavalliset moraalisäännöt eivät päde ja jolla on oikeus kyseisiin murhiin. Tehtyään murhat Raskolnikov kuitenkin murtuu, tunnontuskat valtaavat hänen mielensä ja hänet valtaa halu tunnustaa. Käänteentekeväksi henkilöhahmoksi muodostuu kristitty ilotyttö Sonja, joka on yksi kärsimyksen pitkämielisistä edustajista. Hän vakuuttaa Raskolnikoville, että tämä voi pelastua ainoastaan ottamalla kantaakseen kärsimyksen taakan.

Minä valitsin Heikki Aittokosken Onnellisten saari- matka täydelliseen yhteiskuntaan. Se on upea kaunokirjallinen matka- ja tietokirja. Sen seurassa viihtyy onnea etsimässä. Nautiskelin kirjasta luku kerrallaan ja tein nojatuolimatkan kohteena olevaan maahan. Katsoin valtioiden paikat kartalta, luin valtioiden tietoiskut vanhasta kirjasarjasta Maailma Nyt. Matkatessa maailmalla Aittokosken mukana kasvoi tietoisuuteni taloudesta, luonnosta, ihmisistä ja millaiset päätökset vievät parempaan yhteiskuntaan. Muistelin, kun 1990-luvulla kysyttiin mikä on elämäni kirja, niin silloin valitsin Ulla-Lena Lundbergin Sateen. Se sijoittuu Afrikkaan ja kalliomaalauksiin. Sitä ennen ihannoin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläitstä ja koin ikimuistoisen hetken kävellessäni Kuolleiden laaksossa Egyptissä. Siellähän Sinuhe työskenteli palsamoidessaan kasvattivanhempiaan. Miten kuvitteelliset kirjanhenkilöt voivatkaan tuntuakaan eläviltä!

Ristiinassa 23.3.2022

Helena Kauppinen kirjasi muistoja illasta

Päivi Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet, Otava 2019

Joulukuun 2021 kirjaksi valitsimme Paula Nivukosken esikoisteoksen. Kirjan kansiteksti kuvaa teosta osuvasti: ”Kun mies lähtee leveämmän leivän toivossa Ameriikkaan, Liisa jää lapsineen Isoonkyröön. Häntä painaa lupaus, jonka hän antoi isänsä kuolinvuoteella. Mutta voiko sen hinta olla liian kallis?” Kirja kuvaakin Liisan kasvua nuoresta tytöstä aikuiseksi, ehkä keski-ikäiseksi naiseksi, jonka harteilla on lupaus isälleen ”koita sinä pitää tila suvus”. Tämä lupaus seuraa Liisan elämää koko kirjan ajan ja kirjan lopussa voimme todeta,  että siinä Liisa omalta osaltaan on onnistunut, kun uudessa karjasuojassa lehmiään silitellen kuuli isän äänen. ”Kyllä susta hyvä emäntä tuloo ja ihimine”.

Kirja herätti lukupiirissä vilkkaan keskustelun. Erityisesti hieno luontokuvaus ihastutti, kirjan kieli oli kaunista ja lukeminen oli helppoa lyhyiden lukujen ja selkeyden vuoksi. Lukujen otsikointi seurasi ajankulua eikä kirjassa ollut takautumia. Aitoa historiaa luimme kohdasta, jossa Liisa vuonna 1922 muisteli Suomen ensimmäistä itsenäisyyspäivää, jolloin itsenäisyysjulistus luettiin Palokylän kaupalla.  Pohjanmaan murrekaan ei haitannut, päinvastoin helpotti lukijan asennoitumista pohjalaiseen elämänmenoon.

Kirja on hieno kuvaus pohjalaisesta työntäyteisestä elämänmenosta, jossa jokainen tiesi ja haki paikkansa ja perinteisiä arvoja  kunnioitettiin. Tuon ajan talkoohengestä oli  hyvä kuvaus uuden navetan rakentaminen tulipalossa tuhoutuneen tilalle. Lähes suuttumusta herätti Amerikkaan muuttaneen puoliso Kallen kirjeissään katteettomat lupaukset kotiin paluusta, riipaisevinta oli perheen odotus isän paluusta jouluksi.  Erikoinen oli myös äidin ja tyttären suhde, väliin tuntui, että kyse oli anopista eikä Liisan äidistä. Kirjassa oli myös joitakin erityisiä asioita, esimerkiksi Kallen pohjimmainen syy Amerikkaan lähdölle, joista lukijaa voi tehdä omia johtopäätöksiä.

Paula Nivukoski tunsi hyvin maatilan työt ja oli perehtynyt vanhan ajan työmenetelmiin perusteellisesti. Yhtenä tuli mieleen kaulinpuun käyttäminen. Kiehtovaa oli lukea miten Pohjanmaalla elettiin 1920 luvulla. Kirjan loppu herätti myös keskustelua, oliko onnellinen loppu jotenkin laimea? Olisiko lopun pitänyt olla dramaattisempi?  Ei minusta, mukavaa oli lukea kirja, jossa monien  vaikeuksien jälkeen päädyttiin onnelliseen loppuun.

Kirjalle annoimme ****

Ristiinassa 14.12.2021

Aija Rasimus

Susan Fletcher Noidan rippi. Like kustannus 2011, sivuja 400. Alkuteos Corrag, suomentaja Jonna Joskitt. ****

Aloitimme syksyn lukupiirin Susan Fletcherin Noidan rippi -kirjalla. Se sain neljä tähteä. Hyppäsimme  väkivaltaiselle 1600 luvulle  Skotlantiin. Noitavainot olivat siihen aikaan  todellisuutta. Ennen kuin Corragin tarina alkaa, siteerataan kirjan alussa Pyhää Bernhardia (1090-1153).

” Metsästä oppi enemmän kuin kirjoista. Eläimet, puut ja kivet opettavat sellaista, mitä ei muualta kuule.”  Tuon lauseen luku-ja kirjoitustaidoton Corrac sisäisti ja toteutti elämässään. Niin oli tehnyt myös Corragin äiti Cora, joka noitana hukutettiin. Noituuden katsottiin olevan periytyvää. Cora oli ympäristölleen kuin kävelevä huutomerkki punaisessa hameessaan. Hän ei piitannut ihmisten mielipiteistä eikä uskonut rakkauteen, josta hän tytärtään varoitti.. Kun Cora tiesi pian kuolevansa hän kuiskasi. Onko minulla nyt hirttokaula? Ratsasta luoteeseen, kiirehti äiti tytärtään, sillä hän tiesi noutajiensa tulevan pian. Ota Fothersin harmaa tamma, jota mies oli hakannut yhtä julmasti kuin vaimoaan. Ole kiltti kaikille eläville olennoille. Kuuntele sisäistä ääntäsi.

Ja Corrag ratsasti hellien tammaansa kunnes joutui jättämään vanhan hevosen luolaan sen kuoltua. Suru ainoasta ystävästä oli suuri. Monien vaiheiden jälkeen Corrac sai ystäviä ylämaan asukkaista pelastettuaan isännän hengen.

Hän säästi ihmishenkiä viemällä viestiä uhkaavasta verilöylystä.

Noituus ei lähtenyt hyvillä teoilla. Pian Corrag istui likaisena törkyisessä vankisellissä raskaissa kahleissa. Hänen luonaan alkoi käydä Charles niminen pappi, joka kirjoitti kirjeitä vaimolleen Janelle Corragin tarinan edetessä.

Pitkän aikaa pappi olisi ollut valmis sytyttämään rovion Corragin alle, mutta vähitellen hänen mielensä muuttui ja tytön tarinan päättyessä hän oli vakuuttunut, että Corrag oli tehnyt lyhyen elämänsä aikana pelkkää hyvää. Hänen oli pelastettava tyttö. Sen hän teki oman henkensä uhalla.

Charlesin tarina on kaunis kertomus ihmisen kyvystä kasvaa ihmisenä, muuttua. Siihen tarvittiin myös paljon rohkeutta, sillä ympäristön paineet olivat suuret.

Ristiinassa 27.10.2022

Seija Sorvala

Prescott Lara: Tätä ei koskaan tapahtunut. WSOY 2020 suom. Irmeli Ruuska****

Romaani perustuu Tohtori Zivago nimiseen venäläiseen Boris Pasternakin neuvostokriittiseen romaaniin. Monet lukupiiristä olivat aiemmin lukeneet kirjan, joka oli ilmestynyt vuosia sitten, ilman sen suurempaa kohua. Siis rakkautta tavanomaisissa neuvosto-oloissa. Vasta Prescottin kirja paljasti romaanin poikkeukselliset julkaisulähtökohdat. Kirja oli kielletty ja ilmestyi CIA:n toimesta kotimaassaan. Romaani on tällaisena vakoilukirja, joka selvittää painamisen ongelmat sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa. Kirjan saaminen Neuvostoliittoon venäjän kielisenä kestää noin 10 vuotta ja toimittaminen eri vaiheineen muodostuu henkeäsalpaavan jännittäväksi houkutuslintuineen, kuriireineen ja ilmiantajineen. Asiaa tarkastellaan sekä idästä että lännestä käsin ja toimijat ovat koko ajan vaarassa paljastua. Jännittävien vaiheiden jälkeen käsikirjoitus idässä valmistuu ja saadaan kuljetetuksi Chanellin laukussa läntisten konekirjoittajien kirjoitettavaksi ja viimein mikrofilmatuksi sekä lopulta neuvostoliittolaisten lukijoiden käsiin.

Kirja ei ollut helppo luettava kaikkien lukupiiriläisten mielestä. Täytyi olla kokoajan mielessä mitä oli aiemmin lukenut ja muistettava lähtökohdat sekä päämäärä. Osa piiriläisistä olikin jättänyt kirjan kesken, mutta useat pitivät kirjaa todella mieleenpainuvana ja jännittävänä. Kirja sai meiltä ****                

Ristiinassa 16.11.2020

Seija Miettinen

Joel Haahtela: Adelen kysymys. Pienoisromaani. Otava 2019 ****

• vähillä sanoilla iso tarina
• kaunista kieltä
• kiintoisaa luostarikuvausta
• loppu avoin

Mm. edellä mainituin sanoin arvioimme lokakuun kirjaa. Tällä kertaa olimme erityisen samaa mieltä kirjasta: ihanaa kerrontaa ja jokainen voi itse päättää, mitä Adelelle tapahtui. Ehkä meille olisi käynyt samoin kuin kolmelle todistajalle, joiden todistus Adelen kysymyksestä oli erilainen.  Kirjassa viehätti erityisesti kaunis minimalistinen kerronta, kirjan pienestä koosta huolimatta siihen mahtui monia eri näkökulmia; luostarielämän hieno kuvaus, pohdintaa kertojan omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, yhteiskunnallista näkökulmaa sivusi Yvonnen kanssa käydyt keskustelut ja tietysti pääosassa ADELE.

Adelen kysymys sopii erityisen hyvin syksyisen illan lukemistoksi, kirja on myös hyvin visuaalinen ja on helppo sukeltaa hienoihin kuvauksiin tähtitaivaasta ja sääilmiöistä. Aivan kuin itse olisit ne kokemassa.

Harvoin lukupiiriläiset ovat olleet kirjasta niin samaa mieltä kuin olimme Adelen kysymyksestä. Kirjan 188 sivua ovat sisällöltään monin verroin enemmän.

Annoimme kirjalle ****

Ristiinassa 10.11.2020

Aija Rasimus